Hae tästä blogista

Tietoja minusta

Oma kuva
Elämäniloa ja maailmantuskaa. Valosta varjoon - ja takaisin. Tervetuloa matkalle mukaan!

keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

Kohti pohjoista


Koli jäi taakse, ja suuntasimme kohti Ranuan eläinpuistoa. Jääkarhun pentu olisi ollut kiva nähdä. Tässä mielessä jouduimme sitten kuitenkin pettymään, sillä ruokintanäytökset olivat siltä päivältä ohi, ja pentu oli emonsa kanssa päiväunilla. Emo vähän kurkisteli luolan suulta. 

Kaikenlaista muuta sitten näimme kuitenkin. Villisian porsaat olivat ihania pikku viirusikoja.

Vaikeita kuvattavia, kun juoksivat vikkelässti paikasta toiseen ja painivat välillä. Emon suloisuudesta voidaan olla montaa mieltä.
 Symppis hänkin siinä tonkiessaan. 

Orvot kauriinvasat olivat päässeet Ranualle turvaan. Pidän tässä eläinpuistossa erityisesti siitä, että suurin osa eläimistä on luonnonmukaisessa ympäristössään.Metsään on tehty isoja aitauksia, jossa ne saavat elellä lajinmukaista elämää. Myös uhanalaisia lajeja yritetään näin pelastaa.
Jemma-karhu on myös ollut orpo pentu, joka on pelastettu Ranualle. Sen käyttäytyminen ei ole tyypilllistä, vaan ilmeisesti äidittömyys on aiheuttanut sille outoja korviketoimintoja. Se hyrisee kuin pieni moottori, nuolee kiviä ja tassujaan. 
 Puiston eläintenhoitajat yrittävät aktiviteettien avulla saada tätä epätyypillistä käytöstä vähenemään Jemmalta, ja myös yleisö sai kirjata havaintojaan Jemman käytöksestä.

Ilma oli lämmin ja aurinkoinen. Olimme varautuneet hyttysiin, mutta niitä ei puistossa juurikaan ollut. Sen sijaan saimme esimakua hevosen kokoisista paarmoista, jotka kävivät estoitta ihmisten kimppuun. 

Yöpymään ajoimme SFC Hopeaperälle Simoon. Siellä olemme poikenneet joskus 13 vuotta sitten vaunureissulla, ja meille jäi paikasta mukavat muistot. Hopeaperä ei pettänyt nytkään, se on kauniin Simojoen rannalla ja paikka oli kehittynyt kovasti, oli uudet hienot huoltorakennukset. Pääsimme saunaan ja jokeen uimaan. Paarmat olivat tuollakin riesana, ja niiden lisäksi hyttysiä ja mäkäräisiä. Onneksi meillä on maailman paras hyttyskarkoitin Thermacell (kiitos viime juhannuksen mökkivieraille tuliaisesta), ja sen ja hyttyssavujen avulla pystyi istumaan ulkona lämpimässä illassa.
Joskus matkaillessa pääsee flow-tilaan. Tulee tunne, että voi mennä minne tahansa ja tehdä mitä tahansa. Eilen mietimme, mihin suuntaan matkaa jatkamme. Mietimme vähän Kuusamon suurpetokeskusta, kunnes heitin puoliksi leikilläni, että mitä jos ajellaankin Norjaan. Eikun kartta käteen ja suunnittelemaan! Loma on vasta alkanut, aikaa on, kesää ja valoa riittää. 
Täältä tulee kuulemma hyvin kalaakin


Tänään sitten ajelimme pitkän taipaleen rajan tuntumaan Hetan lomakylään, missä nyt taistelemme hyttysiä ja mäkäräisiä vastaan täsmäasein. Ihana paikka tämäkin, taas olemme joen rannalla.


 Koko päivän on satanut, mutta illaksi ilma selkeni ja ulkona tarkenee istua tätäkin kirjoittaessa. Odotamme molemmat jännityksellä rajan ylitystä ja Norjan maisemia. Joskus nuorena tyttönä olen siellä puolella käväissyt ja muistelen että maisemat muuttuivat ihan erilaisiksi. Ei ole vielä päätetty mihin asti ajetaan, Altaan vaiko ehkä Hammerfestiin. Olemme moneen kertaan todenneet, että näille reissuille on turha kovin tarkkoja suunnitelmia tehdä, ne muuttuvat kuitenkin matkan edetessä. 

Kohta on uupuneiden matkamiesten aika kellahtaa nukkumaan. Kunhan ensin pyydystetään hyttyset autosta!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttisi ilahduttaa, kiitos siitä!