Hae tästä blogista

Tietoja minusta

Oma kuva
Elämäniloa ja maailmantuskaa. Valosta varjoon - ja takaisin. Tervetuloa matkalle mukaan!

lauantai 15. huhtikuuta 2017

Loma lähenee loppuaan

Viimeinen lomapäivä on sitten tosiasia. Hurjan nopeasti on kaksi viikkoa kulunut, toisaalta tuntuu siltä että olemme olleet Torreviejassa aina. Ihmiset ovat ystävällisiä ja ilmapiiri jotenkin salliva. Lapset ja koirat ovat mukana ravintolassa iltamyöhään, eikä kukaan paheksu isää, joka kävelee kadulla käsi kädessä pienen lapsen kanssa oluttölkki kädessään. Alkoholi on suorastaan naurettavan halpaa, mutta humalaisia ei katukuvassa näy. Kaksi lasia viiniä ravintolassa maksaa kolme euroa, kaupasta pullon saa vähän päälle eurolla. Halvin olut mitä olen marketissa nähnyt on  maksanut 11 senttiä / puoli litraa. Kun tilaa viinilasin ravintolasta, sen kylkeen tulee aina pieni kippo pähkinöitä tai oliiveja. Oliivit maistuvat ihan erilaisilta kuin Suomen purkkiversiot, ja niitäkin olemme oppineet mutustelemaan.

Koiria on hurjasti, etenkin pieniä koiria. Ne kulkevat usein vapaana omistajansa vanavedessä itsekseen nuuskutellen. Ne ovat kai niin tottuneita ihmisiin ja toisiin koiriin, että eivät juurikaan noteeraa kanssakulkijoita, eivätkä karkaile omistajiltaan. Väkisinkin herää muistoja noista omista hurjimuksista, joista ainoastaan Veera olisi osannut käyttäytyä täällä. 

Eilen oli taas markkinapäivä, ja kävelimme nelisen tuntia siellä käyden välillä asunnolla henkäisemässä ja tuomassa tavaroita pois käsistä. Yhtä ja toista tarpeellista tarttui taas mukaan.
Tänään on sitten totuuden hetki kun nämä kaikki plus edelliset ostokset pitäisi saada mahtumaan laukkuihin kotimatkaa varten. 

Eilen pitkänäperjantaina olimme katsomassa pääsiäisen pääkulkuetta, joka olikin aivan upea.Matkaa varatessamme emme ollenkaan ajatelleen, että tämä toinen viikko Torreviejassa onkin pääsiäisviikko. On ollut hienoa kokea tällainen pääsiäinen. Tässä vielä eileisen kulkueen tunnelmia. 




Surupukuisia naisia kulki kulkueiden välillä. 
Ei voi kun nostaa hattua näiden espanjalaisten naisten taitoon kulkea korkokengissä. Näillä surupukuisilla oli piikkikorkokengät jalassa, ja kulkue kesti todella monta tuntia. Eivätkä naiset olleet ihan nuoriakaan. Kovin urakka taisi silti olla lavettien kantajilla. 

Torvien ja rumpujen pauhu oli mahtavaa, ja soitettavat melodiat todella kauniita. 
Tänään aiomme vielä paistatella päivää tuolla kattoterassilla. Sitten on vuorossa pakkausoperaatio, ja illaksi lähdemme vielä kaupungille syömään ja ehkä poikkeamme paikallisessa suomalaisbaarissa Rattotallissa (!!!) kuuntelemassa karaokea. Palailen varmaan vielä koti-Suomessa näihin tunnelmiin ja muistoihin, sitten kun olen niitä jonkin aikaa sulatellut. Hyvää pääsiäisen aikaa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttisi ilahduttaa, kiitos siitä!