Hae tästä blogista

Tietoja minusta

Oma kuva
Elämäniloa ja maailmantuskaa. Valosta varjoon - ja takaisin. Tervetuloa matkalle mukaan!

perjantai 31. heinäkuuta 2015

Pieniä iloja

Perjantai-iltaa! Taidan olla lomalla kun pitää oikein miettiä mikä päivä on. Sairausloma on taas tällä kertaa takanapäin ja keuhkokuume vol 3 selätetty. Pikkuisen varpaillaan olen kyllä koko ajan ja tarkkailen tuntemuksiani. Toivottavasti kolmas lääkekuuri sanoo toden ja tauti on lopullisesti voitettu.

Ennen sairastumista aloittelin tällaisen pikku projektin:
Mökin terassin katosta killuva korituoli alkoi olla varsin ikävän näköiseksi harmaantunut ja rottingitkin vähän repsottivat. Niinpä meikäläinen tarttui vasaraan ja naputteli pikku nauloilla rottinkeja timmiin. Sen jälkeen oli vuorossa tuolin spraymaalaus valkoiseksi. Tämä homma jäi kuitenkin kesken kun maali loppui. Tällä mökkireissulla homma tuli valmiiksi.
Tuoli sai näin vähän jatkoaikaa valaistuttuaan.
Tämä tuoli on yksi lempipaikoistani mökillä (ja monen muunkin!). Siihen paistaa aurinko melkein koko päivän, voi katsella järvelle ja tuolissa on hyvä lukea tai neuloa. Taisi tuplata hintansa, sain nimittäin tähän projektiin kulumaan viisi pulloa spraymaalia! Iso osa maalista tietenkin päätyi tuolin rakosista allaoleviin sanomalehtiin.

Tällä reissulla päästiin myös nauttimaan mökkipottumaan antimista.
Hitaanlaisesti ovat perunat kasvaneet kylmänä kesänä, mutta voi miten hyviä ne olivat!

Kotona hiekkalaatikkopottumaassakin on komeat varret. 
Tässä on kokeilussa uutuuslajike Carrera, mökillä on Siikli-perunaa. Tänne alle ei ole vielä kurkattu, kohta varmaan voisi.
Isännän projekti on vaatinut runsaasti hikipisaroita ja vasaran paukutusta sekä konesahan laulua, mutta nytpä on jo kesäkeittiössä katto! 
 Seuraavaksi pitää saada katolle huopaa ja räystäspeltejä. Mutta aika hyvältä jo näyttää, ja homma jatkuu...

Minä kävin koirien kanssa keräämässä lähimetsästä tällaisia herkkuja:

Kotiin tultua piti tietenkin heti paistaa piirakka:
Tämä on pikaversio, pohjaksi valmis taikina, päälliseen kaksi purkkia rahkaa, yksi kananmuna sekä sokeria ja vaniljasokeria. Ja tietysti reilusti niitä mustikoita. Vaniljakastiketta kyytipojaksi. 

Kotiintullessa ilostutti, että jokin sentään kasvaa taimilaatikossakin, nimittäin kesäkurpitsa!
Tomaatit eivät tänä vuonna onnistuneet, mutta kiva kun kuitenkin jotain satoa tulee.

Rapunpielen daaliat ovat olleet tänä kesänä erityinen ilonaiheeni.
Ovat kukkineet ruukuissa mahtavasti koko kesän! Voi kun saisin juurakot talvetettua, ensi kesänä jakaisin ne kukkapenkkeihin.

Mutta nyt taidan mennä hohmaisemaan palan sitä mustikkapiirakkaa...mukavaa viikonloppua!

Edit: Tulinpa vielä muistuttamaan, että tänään on Blue Moon Day eli Sinisen Täysikuun päivä. Eli toinen täysikuun päivä saman kalenterikuukauden aikana. Päivä on täynnä taikaa, erityisen voimaannuttava ja otollinen päivä tehdä Suuria Suunnitelmia. Niin ja seuraava tällainen päivä taitaa olla vuonna 2018. Nyt sitten skarppina, otetaan tästä kaikki irti ja voimaannutaan joukolla!


maanantai 27. heinäkuuta 2015

Lomakuulumisia

Moikka moi! Pitipä tulla kertomaan kuulumisia välillä, vaikka ne ei niin hääppösiä olekaan. Loma muuttuikin viikon sairauslomaksi, kun keuhkokuume osa 3 oli tosiasia. Viikko sitten palailin mökiltä kuumeisena ja henkeäkin ahdisti taas pahasti, joten lääkärireissuhan siitä tuli. Tulehdusarvot huitelivat taas toisella sadalla, joten taas kerran ollaan lääkekuurilla ja loma katkesi viikon sairauslomaan, jota on vielä huominen päivä jäljellä. En tiedä mikä tätä pöpöä nyt ylläpitää, itse tätä ei voi kai aiheuttaa eikä oikein mitenkään välttää. Toki rauhallisesti on otettava jälkitautien pelossa. Lääkekuurin lisäksi sain tällä kertaa reseptin myös keuhkokuumerokotteeseen. Mutta ensin pitäisi olla muutama kuukausi terveenä että rokotteen voisi ottaa. 

Tässä vähän kukkakuvia mökiltä viime viikonlopulta. Kukkakukkula kukkii taas kovin keltaisena, vaikka vähän punaistakin on alkanut joukkoon putkahdella.

Tällainen pieni punakukka on alkanut leviämään kukkulalle, liekö jokin pikku neilikka?
Keloaidan alle on myös levinnyt ihan kunnon kukkareuna, kun olen hiljalleen raivannut rikkaruohoja sen tieltä pois.

Villiviini sitten oli kuin olikin hengissä, ja kurottautuu pontevasti kohti saunan seinää. Virittelin sille tällaisen valkoisen säleikön tumman seinän piristykseksi.
Toivottavasti se pian peittää ison osan seinää!Muutenkin tämä ankea seinusta on alkanut mukavasti vihertää, kun viime vuonna siirsin siihen saniaisia ja kuunliljoja.

Kesäkeittiökin on jo harjakorkeudessa tuossa metsänreunassa:
Onpas mukava taas päästä ylihuomenna mökille. Saas nähdä onko vuokralaisemme jo saanut lapsensa maailmalle. Pihavalon päällä olevassa mustarastaan pesässä on todistettavasti ollut parvi nälkäisiä poikasia, ja emot ovat tehneet kovasti työtä poikasia ruokkiessaan.

Tässä vielä yksi kikka kolmonen, jonka opin ystävien luona ihanalla illallisella:
Siis tämä ei todellakaan ole se illallinen, vaan meikäläisen mökkiateria joka koostuu halloumista ja parista soijanakista. Idea tässä on tuo halsteri, joka estää halloumia tarttumasta kiinni grillin ritilään!

Mukavaa viikkoa, ollaan kuulolla!

torstai 9. heinäkuuta 2015

Kohta lompsahtaa

 Kun elämä on oikein täyttä, jää kuvat ottamatta ja blogi päivittämättä. Viime viikonlopun vietin harvinaista laatuaikaa esikoispoikani kanssa mökkeillen ja markkinoilla rillutellen. Siellä tapasin myös toisen poikani ja miniän, ja mikä parasta veljekset tapasivat toisiaan pitkästä aikaa. On kyllä ihan mahtava elämänvaihe tämä kun lapset ovat aikuisia tai lähestyvät aikuisuutta. Tämän tästä sitä saa olla ihmeissään miten tavallisen tallaajan lapset ovat niin fiksuja, hauskoja, komeita ja kauniita ihmisiä. Olen ylpeä ja onnellinen teistä jokaisesta!

Mukavaa viikonloppua on seurannut työntäyteinen viikko. Mutta nyt on enää yksi ainoa herätys ennen neljän viikon lomaa! Ja taas kerran sitä on lomalle päästessä kuin kuiviin puristettu riepu. Onneksi ei ole kovin montaa päivää milloin pitäisi olla tiettyyn aikaa tietyssä paikassa. Muutama mukava vierailu on tiedossa, vähän kulttuuria, varmaankin kruisailua matkailuautolla, paljon mökkeilyä. Onneksi on muutama zumbakeikkakin tyttärellä sovittuna niin rapakuntoon päässyt äippäkin pääsee veivaamaan lannetta. Kesäkuu kun meni sairastellessa noita keuhkokuumeita, ja liikuntaa ei ole voinut eikä saanut harrastaa, niin tulee tarpeeseen vähän vetreytyä. 

Päätavoitteena on tällä lomalla akkujen lataaminen. Yksinoloakin on tiedossa, isännällä on jonkun verran töitä ja tyttärellä omat kuvionsa. Osaan kyllä nauttia omasta seurastani enkä kaipaa koko aikaa ihmisiä ympärilleni. Ja kun olen väsynyt ja stressaantunut, olen erittäin epäsosiaalinen ihminen, joten tuo yksinolokin tulee tarpeeseen. Nautin kun saan rauhassa lueskella, ehkä vähän neuloa, mökillä ollessa vaan istuskella saunan terassilla ja kiikaroida mitä järvellä tapahtuu, vai tapahtuuko mitään. Mökillä ei juuri ihmisääniä kuulu, eikä järvellä näy muuta liikettä kuin meidän soutuveneemme satunnaisesti. Muutaman kerran päivässä saattaa toiselta rannalta kuulua auton ääni. Kun saa rauhassa käydä nämä dialogit oman itsensä kanssa niin jaksaa taas olla parempi äiti,  vaimo ja ystävä.

Lomasää on sitten se mikä on, siitä ei kannata paineita ottaa. Lomalla on se hyvä puoli että poudalla voi puuhailla ulkosalla ja sateella uppoutua nojatuoliin kirjan kanssa. Voipi olla, että blogi on nyt myös kesälomalla. Toki tulen päivittämään, jos jotain kerrottavaa on tai muuten vaan tekee mieli tulla teitä moikkaamaan. 

Tässä vielä iloksenne "Viidakon tähtöset" eli ihan täysillä kukkivat pionit pihallamme. Kukkapenkki muistuttaa tällä hetkellä viidakkoa, kun kaikki kasvaa sikinsokin ja humala kiipeilee heinäseipäitä pitkin. Ihanaa kesän jatkoa ihan jokaiselle, olitpa töissä tai lomalla, rannalla tai kaupungissa!  Tartutaan näihin ohikiitäviin hetkiin!