myTaste.fi

Tietoja minusta

Oma valokuva
Kirjastotäti Etelä-Suomesta kirjoittelee omaksi ja toivottavasti vähän muidenkin iloksi. Asustelen maalla ja perheeseeni kuuluu mies ja lapsia kotona ja maailmalla. Tavoittelen ekologista ja humaania elämänasennetta. Elämääni iloa tuovat luonto, mökkeily, puutarhanhoito, käsityöt, kirjat ja keittiössä puuhastelu. Pidän tanssimisesta ja käyn mielelläni teatterissa ja konserteissa. Minussa asuu myös pieni karavaanari. Omat haasteensa päiviini tuo fibromyalgia sekä liuta muita sairauksia. Blogistani löydät juttua ja kuvia minulle läheisistä asioista sekä kaikenlaista pohdintaa maan ja taivaan väliltä. Tervetuloa lukemaan ja kommentoimaan!

lauantai 13. toukokuuta 2017

Pientä pintaremonttia

Long time no see. On minulla puolustuskin, lakkiaiset tulossa ja armoton leipominen on ollut käynnissä.
Mikäs sen mukavampaa kun järjestää juhlia, leipominen ja järkkääminen on mielipuuhaani. Nyt on kaikki tehty mitä etukäteen voi tehdä ja pakastin pursuaa leivonnaisia. Viime päiviin jää silti tehtävää ihan kiitettävästi, onneksi on apujoukkoja tulossa. 

Tulossa olevat juhlat olivat hyvä syy uusia jo varsin huonossa kunnossa oleva keittiön lattia. Asiasta teki hieman haasteellisen se, että meillä on keittiö, eteinen ja olohuone yhtä ja samaa lattiaa. Kaikkia ei ollut tarvis uusia, joten teimme lattiasta tarkoituksella ihan erinäköisen kuin muissa huoneissa. 
 Tässä tuo ero näkyy, ja lattiat erotettiin toisistaan messinkilistalla. Hassua sinänsä, että keittiön lattian sävy valittiin pöydän mukaan. Pöydän  pinta on aiemmin hiottu ja kuultolakattu.
Aika kiva tästä tuli:
.
Tottakai mattokin meni sitten uusiksi.

Mökille on välillä menty relaamaan juhlajärjestelyistä, koska kotona ne ovat kuitenkin mielessä vaikka mitään ei tekisikään. Kevätsiivousta on tehty hiljallensa. Ja sitten ihan extempore pintaremonttia sielläkin. Meillähän on mökillä kaikki pitkälti kierrätettyä, ja nyt päätimme hyödyntää keittiöstä poistetut laminaatit aitan lattiaksi. 

Lähtötilateena oli öljyläikkäinen raakalautalattia, jota on peitelty matoilla. 

Edellisillä omistajilla aitta on toiminut lähinnä varastona, me olemme hiljalleen värkänneet siitä nukkuma-aittaa, vaikka siellä yhtä ja toista varastoidaankin. Seinät kuultomaalattiin silloin kun mökille muutettiin, mutta lattia jäi tekemättä. 

Eipä muuta kun tavarat kartanolle ja tuumasta toimeen!
Onneksi poutasää suosi meitä. Timpalla ei ollut ihan helppo homma saada laminaatteja istumaan vinksallaan olevan pohjan päälle, mutta lopputulos oli hyvä:
Aitasta tuli tilavan ja valoisan oloinen, vaikka se varsin pieni yksiö onkin. 

Aitta on ollut varsin vähäisellä käytöllä tähän asti, koska mökillä on makuutiloja muutenkin aika paljon. Mutta luulenpä että tämä tulee vielä hyötykäyttöön, niin kiva siitä tuli. Kesähuonehan aitta on, siellä ei ole sähköä eikä minkäänlaista eristetystä. Lämpimiä öitä odotellessa!

Hyvää äitienpäivää!




torstai 20. huhtikuuta 2017

Lomanjälkeistä elämää - onko sitä?

Pieni pyrähdys vielä Torreviejan aurinkoon ja perjantaimarkkinoille.


Saa penkoa



Kenkiä - etsi pari!


Tuoreita hedelmiä ja vihanneksia
Kermaiset capuccinot ja taas jaksaa shoppailla
Viimeisenä Torreviejan iltana kävimme syömässä ja ostimme vielä vähän tuliaisia. Sitten piipahdimme Rattotallissa, jossa viivähdimme vielä hetken viinilasin ääressä ja Timppa lauloi pari biisiä karaokessakin.

Olimme pakanneet jo päivällä, mutta illalla alkoi sitten hienosäätö. Löysin muuten netistä hyvän videon, miten vaatteet mahtuvat tosi hyvin pieneen tilaan, kurkkaapa video tästä:  Kliks
Tällä periaattella kun pakkaa niin on sitten kyllä melkoisen hankalaa, jos huomaa että tarvitseekin jotain vaatetta tuolta keskeltä nippua. Mutta hyvin mahtuivat kaikki ostokset, ja vaatteet pysyivät kohtalaisen sileinäkin. Eri juttu oli sitten painorajoitukset. Aikamoista kikkailua oli, että saimme sekä matkalaukut että käsimatkatavarat mahdutettua painorajojen sisään, mutta selvisimme kuitenkin koti-Suomeen kaikkien kamppeittemme kanssa.

Paluu arkeen on ollut aika haastavaa. Väsyttää, palelee... toivottavasti pian pääsemme keväisiin lämpötiloihin Suomessakin.

Arvatkaas mitä! Iloiset juhlat perhepiirissä jatkuvat ja meillä on tiedossa lakkiaiset. Reissun jälkeen olen alkanut hiljalleen leipoa tarjottavia pakastimeen. Onhan tässä vielä aikaa, mutta kun haluan tehdä tarjoilut itse, niin parempi aloittaa ajoissa. Juhlien alla sitä puuhaa riittää sitten kuitenkin viime tipan askareissa. Kakkupohjat on jo valmiina ja tänään oli pullan vuoro. Tein saksipitkoja, joista on helppo sitten leikata siivuja kahvipöytään.
Taikina kaulitaan levyksi, levylle voita, sokeria ja kanelia ja sitten rullalle ikäänkuin korvapuusteja tekisi.
Pötkö leikataan saksilla parin sentin siivuiksi, jotka jätetään alapuolelta kiinni. Sitten aletaan vääntää siivuja vuorotellen oikealle ja vasemmalle. 
Lopputuloksena oli kolme kappaletta tällaisia muhkeita kanelipitkoja. 

Lopputaikinasta tein voisilmäpullia, ja samoilla lämmöillä perunarieskaa iltapalaksi. 


 Huomenna olisi sitten tarkoitus avata mökkikausi, ihanaa! Varmaan viime hetket päästä avantoon ennen jäiden sulamista. Mukavaa loppuviikkoa ja viikonloppua!

lauantai 15. huhtikuuta 2017

Loma lähenee loppuaan

Viimeinen lomapäivä on sitten tosiasia. Hurjan nopeasti on kaksi viikkoa kulunut, toisaalta tuntuu siltä että olemme olleet Torreviejassa aina. Ihmiset ovat ystävällisiä ja ilmapiiri jotenkin salliva. Lapset ja koirat ovat mukana ravintolassa iltamyöhään, eikä kukaan paheksu isää, joka kävelee kadulla käsi kädessä pienen lapsen kanssa oluttölkki kädessään. Alkoholi on suorastaan naurettavan halpaa, mutta humalaisia ei katukuvassa näy. Kaksi lasia viiniä ravintolassa maksaa kolme euroa, kaupasta pullon saa vähän päälle eurolla. Halvin olut mitä olen marketissa nähnyt on  maksanut 11 senttiä / puoli litraa. Kun tilaa viinilasin ravintolasta, sen kylkeen tulee aina pieni kippo pähkinöitä tai oliiveja. Oliivit maistuvat ihan erilaisilta kuin Suomen purkkiversiot, ja niitäkin olemme oppineet mutustelemaan.

Koiria on hurjasti, etenkin pieniä koiria. Ne kulkevat usein vapaana omistajansa vanavedessä itsekseen nuuskutellen. Ne ovat kai niin tottuneita ihmisiin ja toisiin koiriin, että eivät juurikaan noteeraa kanssakulkijoita, eivätkä karkaile omistajiltaan. Väkisinkin herää muistoja noista omista hurjimuksista, joista ainoastaan Veera olisi osannut käyttäytyä täällä. 

Eilen oli taas markkinapäivä, ja kävelimme nelisen tuntia siellä käyden välillä asunnolla henkäisemässä ja tuomassa tavaroita pois käsistä. Yhtä ja toista tarpeellista tarttui taas mukaan.
Tänään on sitten totuuden hetki kun nämä kaikki plus edelliset ostokset pitäisi saada mahtumaan laukkuihin kotimatkaa varten. 

Eilen pitkänäperjantaina olimme katsomassa pääsiäisen pääkulkuetta, joka olikin aivan upea.Matkaa varatessamme emme ollenkaan ajatelleen, että tämä toinen viikko Torreviejassa onkin pääsiäisviikko. On ollut hienoa kokea tällainen pääsiäinen. Tässä vielä eileisen kulkueen tunnelmia. 




Surupukuisia naisia kulki kulkueiden välillä. 
Ei voi kun nostaa hattua näiden espanjalaisten naisten taitoon kulkea korkokengissä. Näillä surupukuisilla oli piikkikorkokengät jalassa, ja kulkue kesti todella monta tuntia. Eivätkä naiset olleet ihan nuoriakaan. Kovin urakka taisi silti olla lavettien kantajilla. 

Torvien ja rumpujen pauhu oli mahtavaa, ja soitettavat melodiat todella kauniita. 
Tänään aiomme vielä paistatella päivää tuolla kattoterassilla. Sitten on vuorossa pakkausoperaatio, ja illaksi lähdemme vielä kaupungille syömään ja ehkä poikkeamme paikallisessa suomalaisbaarissa Rattotallissa (!!!) kuuntelemassa karaokea. Palailen varmaan vielä koti-Suomessa näihin tunnelmiin ja muistoihin, sitten kun olen niitä jonkin aikaa sulatellut. Hyvää pääsiäisen aikaa!

torstai 13. huhtikuuta 2017

Päivät kuluvat

Hola!

Kylläpä nämä lomapaivät kuluvat nopeasti. Pääsiäisviikko on lisännyt väkilukua täällä Torreviejassa hurjasti, ja kun lämpö ja aurinko hellivät, rannat ovat täyttyneet auringonpalvojista. Uskaltavatpa jotkut hurjat uida meressäkin, vaikka vesi on vielä kylmää. Eilen mekin olimme rannalla päivää paistattelemassa.

Eilen olimme taas kulkueita katsomassa, bongasimme kaksi eri kulkuetta joiden tiet kai jossain vaiheessa kohtasivat. Nämä spektaakkelit kestävät tuntikausia, joten loppuun asti emme jaksaneet näytelmää katsella, vaikka se hieno olikin.





Tänään on ennätyslämmin päivä. Aamulla kävelimme tuonne parin kilometrin päähän Habaneras-ostoskeskukseen ja Carrefourin tavarataloon ostamaan tuliaisia. Huomenna on vielä markkinat, joten sieltä sitten ostetaan loput kotiinviemiset. Kauppareissun jälkeen yritimme vielä vähän grillata itseämme tuolla kattoterassilla, mutta kuumuus ajoi meidät alas siestaa viettämään.

Olemme solahtaneet kepeästi mukaan paikalliseen elämänmenoon. Nukumme pitkään ja valvomme myöhään. Hengailemme tuolla rantakadulla viinilasin ääressä, ja istuskelemme vielä yömyöhään parvekkeella. Osaamme tilata ruokaa ja juomaa espanjan kielellä. Tuntuu hullulta, että kaksi viikkoa on kohta kulunut ja pitää palailla koti-Suomeen. Voisipa viedä tämän lämmön ja auringon mukanaan.

Silti tuntuu mukavaltakin mennä kotiin ja solahtaa taas omiin kotirutiineihinsa. En ole juurikaan ottanut puikkoja tai kirjaa käsiini täällä ollessa, kotona varmaan tuntuu mukavalta taas uppoutua dekkariin tutussa nojatuolissa. Päiväjärjestyksen muutos voi ottaa koville. Täällä kello on tunnin jäljessä Suomen kesäaikaa, ja meidän rytmimme on tosiaan kääntynyt päälaelleen. Hyvää shokkihoitoa tulossa kyllä, kun sunnuntaina lähtö lentokentälle on klo 4.30.

Mutta nyt nautitaan vielä täysillä nämä jäljellä olevat päivät!


tiistai 11. huhtikuuta 2017

Holy Monday

Eilen vietimme aurinkopäivää terassilla, ja illalla päätimme lähteä katsomaan klo 22.00 alkavaa pääsiäiskulkuetta. Vauhtia otimme tuosta asuntomme nurkalta Bar Carloksesta, jossa olikin huima meno päällä jo iltakahdeksalta. Suomalaiset tangot ja valssit kaikuivat karaokessa ja tanssit olivat käynnissä. Valtakielenä tuntui olevan suomen kieli. Ensimmäiset humalaisetkin näimme ja hehän olivat kuinkas muuten kuin suomalaisia.

Katolisten maiden pääsiäisperinteeseen kuuluvat nämä pääsiäisviikon kulkueet, jotka alkavat palmusunnuntaista ja jatkuvat joka ilta lauantaiyöhön saakka. Kadut oli suljettu liikenteeltä kulkueen reitiltä ja ihmisia oli kerääntynyt runsaasti katujen varsiin. Tiesimme, että jotain mahtavaa oli tiedossa, mutta mitään näin upeaa spektaakkelia emme osanneet odottaa. Kuvat ovat kännykkäkuvia eivätkä tee oikeutta kaikelle loistolle, mutta jotain niistä näkyy.






Kulkueessa kannettiin valtavia kukin ja kynttilöin koristettuja lavoja, joissa oli kuvattu pääsiäisen ajan Raamatun tapahtumia. Lavojen välissä kulki soittokuntia ja eri veljeskuntien edustajia. Noita lavoja kannettiin kirkosta ulos ja yleisö taputti. Kaiken kaikkiaan kulkue kesti kolmisen tuntia. Tätä ei voi oikein kuvailla millään sanoilla, joten jos on tilaisuus mennä katsomaan niin kannattaa. Tällä viikolla näitä voi siis ihmetelle joka ilta. Olimme niin mykistyneitä että vähän eksyimme kotimatkalla. 

Flunssa on alkanut hellittää, yskänkohtauksia välillä vielä tulee. En tiedä miten suolailmasto olisi vaikuttanut hengitykseen, jos ei tuo flunssa olisi lähtenyt Suomesta mukaan. Olo on lähes kivuton. Eniten ihmettelen tuon puoli vuotta vaivanneen selkäkivun katoamista. Varmaan se on monien asioiden summa. Eri sänky, lämpö, käveleminen. Olemme kävelleet paljon kaupungilla, mutta ei mitään varsinaisia lenkkejä vaan lyhyitä matkoja kerrallaan paikasta toiseen. 

Myös fibrokivuilta olen reissussa säästynyt. Nyt kun kipuja ei ole, huomaan miten paljon  ne vievät voimia silloin kun ovat päällä.  Toki lomalla, lämmöllä ja stressittömyydellä on osuutta asiaan, mutta kivuttomuus on selvästi vaikuttanut myös mielialaan. En esim ahdistu niin helposti melusta ja kiireestä kuin kivulloisena. Toivottavasti tätä iloa riittää kotimaahan asti. Onneksi sielläkin on kesä edessä. Lehmikselle jo vähän mieli palaa.

Tänään on tulossa hellepäivä joten ajattelimme käydä uittamassa varpaita meressä. Mukavaa päivää!

maanantai 10. huhtikuuta 2017

Torrevieja - mietteitä

Eilen aamulla aniaikaisin nuoripari matkusti Suomeen. Tuntui vähän tyhjältä ja haikealta. Aika paljon tuli mentyä ja nähtyä ensimmäisellä viikolla ja kauppojakin koluttua. Tämä toinen viikko kahden aiotaan viettää vähän rauhallisemmissa merkeissä. Hellepäiviä on luvassa, joten varmaan paistattelemme päivää kun asunnossamme on ikioma kattoterassi. 
Tosiaan hiukan on tullut vaatteita shoppailtua, laskin että tämä satsi on tullut maksamaan n. 120 euroa,  ja tässä on pari juhlamekkoakin. Kesävaatteita on nyt pitkäksi aikaa, kun entisiäkin on. Löydän täältä vaatteita paljon helpommin kuin Suomesta. Olen kriittinen ja pihi vaateshoppailija, ja Suomessa shoppailen lähinnä kirpputoreilla. Täällä saa vaatteita kaupoista ja markkinoilta lähes kirppishinnoilla. 
Edellisillä etelänlomilla ollaan oltu aina jossain lomakohteessa hotelllissa. Kymmenen päivää on pisin aika mikä ollaan aikasemmilla lomilla vietetty. Torrevieja ei ole varsinainen lomakohde, täällä ei ole juurikaan hotelleja. Asunnot ovat vuokra-asuntoja joissa voi asua lyhyemmän tai pitemmän aikaa. Olin hiukan hämmentynyt kun tänne saavuin. Kaupunki ei ole mitenkään loistelias vaan ihan tavallinen, paikoin nuhjuisen tuntuinen. Rantakatu ravintoloineen ja Kiina-kauppoineen on ihan kuin missä tahansa lomakohteessa, ja siellä voisi istuskella loputtomiin merta ja ihmisiä katselemassa. Ravintoloissa on sisäänheittäjät tyypilliseen tapaan, ja ruusujen, aurinkolasien ja kellojen myyjiä kiertelee asiakkaiden keskuudessa. Kesäkuukausina täällä on kuulemma menoa ja meininkiä, kun lomalaisten määrä moninkertaistuu. Nyt on mukavan rauhallista, asunnolle kuuluu liikenteen melu mutta siihenkin tottuu. Yöllä on hiljaista, ei tarvitse häiriintyä juhlivien ihmisten äänistä.  

Eilen pohdimme Timpan kanssa, että meillä ei ole täällä kiire mihinkään. Ei tarvitse nähdä eikä kokea kaikkea. Voi olla lomalla kuten kotonakin. On vahva tunne siitä, että emme ole täällä viimeistä kertaa. Minullahan on aina ollut haaveena elää talvet jossain lämpimässä maassa, missä kipuja olisi ehkä vähemmän. En tiedä toteutuuko se koskaan, ja millaista olisi kun arki saapuisi ja varmaan koti-ikäväkin vaivaisi.  Viileää ja sadetta olisi täälläkin, mutta välillä paistaisi aurinko, joka kuivattaa, lämmittää ja hellii ihmistä. 

Nuorenparin viimeisenä Torrevieja-iltana kävimme syömässä (kuten joka ilta muutenkin viime viikolla) ja tivolissa, joka aukesi viikonlopuksi. Menoa ja meteliä riitti. Minä ahdistun helposti melussa ja tungoksessa, mutta mukava oli katsella pienten ja isompienkin ihmisten hauskanpitoa. Ei näkynyt kiukuttelevia lapsia eikä äksyileviä vanhempia. 
Eilen kävelimme tuonne parin kilometrin päähän Carrefourin tavarataloon ruokaostoksille. Poikettiin samalla vielä Habaneraksen ostoskeskuksessa, missä yksi juhlamekko jäi huutelemaan minulle. Pitihän sekiin mukaan poimia kun hintaa oli 24,95. Carrefour on kuin valtavan iso Citymarket, paitsi että ruoka on paljon halvempaa. Aika lailla harhailimme ja Google-kääntäjää jouduimme käyttämään. Esim. ruokakerman löytäminen oli haasteellista. Ostimme kanaa ja kokkasimme illalla itse. 

Kana vähän kuivahti kun uuni oli outo, mutta hyvää tuli silti. Timppa taiteili nuo riisikeot. 

Pääsiäisviikolla on luvassa hienoja, tuntikausia kestäviä kulkueita joka päivä kun ilta pimenee. Ohjelmaa siis tiedossa. Hiukan hirvittää lauantaiyö, kun meidän pitää lähteä sunnuntaiaamuna klo 4.30 lentokentälle. Launatain ja sunnuntain välisenä yönä on tiedossa riehakasta ja meluisaa juhlintaa kaupungilla. Rummut soivat ja ihmiset varustautuvat omilla kattiloilla joita paukutetaan pikkutunneille saakka. Voipi olla että lähdetään samoilla silmillä kohti lentokenttää. No, koneessa ja kotona voi sitten nukkua. Onneksi toinen pääsiäispäivä on vielä toipumisvapaata. 

Oikein hyvää alkavaa pääsiäisviikkoa!